During SOAR, there was an informal Ravelry challenge to do Something. Well, I've been curious about different tensioning systems especially after learning that you can set up a double drive wheel with all 3 main types: Scotch tension (flyer-driven), Irish tension (bobbin-driven) and double drive (natch.)
Amerikkalaiset Ravelry-tutut kävivät kehruutapahtuma SOAR:issa ja kotiin jääneet järjestimme virtuaalihaasteen. Minä päätin tutkia erilaisia rukkien mekanismeja: lyhtyvetoinen (ns. skottilainen), rullavetoinen (ns. irlantilainen) ja kaksoisvetoinen (tai tuplavetoinen tai kaksinyörinen tai kaksoisnyörinen, eli se perinteinen mummon rukin systeemi).
Then, there was a tantalising mention in another Ravelry discussion about Scottish and Hebridean wheels that they used an extra bar above the maidens for attaching the brake band, which wouldn't require drilling holes or screwing hooks into my wheel... (Writing this post, I found a discussion with a link to a video with a wheel set up as she mentioned: In Sheep's clothing, also at 2:28 in this Youtube video: The Road To The Isles)
Sain inspiraation kun toisessa ketjussa mainittiin että skottilaisissa rukeissa pistettiin joskus ylimääräinen keppi korvakoiden väliin, johon sitten saattoi kiinnittää jarrunyörin ruuvailematta ylimääräisiä koukkuja rukkiin. (Postia kirjoittaessa löysin vielä linkit kahteen videoon joissa tällainen rukki esiintyy: In Sheep's clothing, kohdalla 2:28 tässä Youtube-videossa: The Road To The Isles)
And so it was that one evening I rummaged in my craft box, came up with a chopstick and some finer gauge seine twine, and 5-10 minutes later I had this (since there already was a single-loop drive band waiting on the wheel for bobbin winder purposes):
Kotoa löytyi tarvikkeeksi syömäpuikko ja kalalankaa, rukissa olikin jo yksinkertainen nyöri ylimääräisenä odottamassa:
Scotch tension
Lyhtyvetoinen
The band goes around the bobbin groove, and tightness is adjusted by twisting the chopstick so that the twine is rolled tighter or looser around the stick.
Jarrunyöri menee kerran rullan uran ympäri, kireyttä säädetään rullaamalla sitä lisää tai vähemmän puikon ympäri.
It worked and provided both very light and very strong take-up as needed, but the hissing sound of the brake band was noticeably louder than I liked. In addition, the feel of the take-up was more "dry" or non-responsive than DD. After that I've had a chance to test other ST wheels (Majacraft Pioneer, Little Gem and Rose, and Schacht Sidekick and Ladybug) and while the responsiveness isn't the same as a DD, I'm willing to chalk my own wheel's lack to my faults in setting up the tension. A different brake band material and drive band could well have improved it considerably - and my mechanism was, to say the least, primitive.
Tällä sai rukin vetämään lankaa rullalle sekä vähän että voimakkaasti, mutta tuntuma oli kuivakka tuplavetoiseen verrattuna. Osa pitää pistää primitiivisen toteutuksen syyksi, koska muut tällaiset rukit eivät ole olleet yhtä kuivia. Jarrunyöristä lähti myös kovasti ääntä, mutta kalalanka ei ehkä ole paras jarrumateraali ylipäätään.
The following day I re-tied the bands in a different way:
Seuraavana päivänä kokeilin jotain muuta:
Irish tension - front
Rullaveto edestä
Irish tension - side
Rullaveto sivulta
Adjustments also made by turning the chopstick, band goes only over one side of the bobbin. I eventually left out the brake band altogether, because it wasn't necessary - the flyer drag alone provided enough braking for wind-on to happen, and even the slightest touch of the brake band on the flyer provided more than enough extra take-up!
Nyöri menee vain rullan toiselta puolelta. Jätin jarrunyörin lopulta kokonaan pois, sillä näköjään pelkkä rukin siipien ilmanvastus riittää vedon säilyttämiseen, nyörin kanssa rullavetoinen rukki vetää tosiaan voimakkaasti!
Irish tension felt simply better and more responsive than ST, at least with my wheel; there was not such a noticeable difference with the modern ST wheels. It still wasn't as responsive and resilient like the DD, but it does have one possible advantage. In DD the take-up weakens when the bobbin gets really full, which is not so much of a problem when spinning, but is noticeable when plying. So I may well test this tension when the time to ply comes!
Tästä huolimatta pidin rullavetoisesta enemmän kuin rullajarruisesta. Se ei vielä tuplavetoista voittanut, mutta tuplavetoisella on ikävä tapa vetää heikommin jos rulla on kovin täynnä. Kehrätessä en ole huomannut sitä ongelmaksi, mutta kerratessa kylläkin, joten saatan kokeilla rullavetoa uudestaan kun seuraavan kerran kertaan lankaa.
As for DD, I dug out this old photo, showing the two loops of the drive band:
Ja tässä bonuksena vanha kuva rukista perinteinen tuplaveto päällä:
Double drive
Kaksoisvetoinen
It's what I like best so far. No accident here as it's what my wheel was designed for, and it works well for both almost non-existent as well as strong-as-a-draught-horse take-up. And after having tried Schacht Matchless... if I thought my wheel's DD take-up was more responsive than ST, the Matchless in DD is like telepathy. It just works.
Tästä pidän eniten. Vetoa voi säätää olemattomasta vahvaan, ja tuntuma on herkkä ja joustava. Tosin uudenmallista rukkia (Schacht Matchless) kokeiltuani, oma rukkini ei edes ole siitä kaikkein herkimmästä päästä...
Does that all mean I'd spit in the eye of somebody offering me an ST/IT wheel? No! I'd shower them with flowers and ply them with fresh-baked delicacies instead :) But these tensioning systems do feel different to use so it would take a little time to really get comfortable with them.
Ei silti, ottaisin lyhty/rullavetoisen jos sellaista tarjotaan! Mutta eri mekanismeissa on eronsa ja uudelle mekanismille kannattaa antaa tutustumisaikaa.
Wednesday, October 12, 2011
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Mie jouduin Päivölässä pakon edessä kehräämään pätkän skotilla oman Matchlessini kanssa. Jos voi sanoa, että rukki ei tykkää jostain vedosta niin skotti oli sitä! Rukki oli selkeesti äänekkäämpi ja säätäminen oli kauhean tarkkaa. Matchlessin DD:n säätäminen on musta tosi helppoa, se ei oo ihan pilkun päälle mutta skotissa tuntui että jarrua säädetään millinosissa.
Kokeilin samassa yhteydessä muuten pienen pätkän irkkuakin. Hassua, miten nopeasti sitä tottuu johonkin systeemiin, joskokin irkun kanssa meni tovi, ennen kuin muisti miten sen kanssa pelataan.
Niin, ja oon tosiaan oppinut skotilla kehräämään, mutta nyt kun oon DD:n makuun päässy, pois en enää anna!
I've noticed that, too. My first wheel is a double-drive, so that's what I'm most comfortable with. When I found another wheel at an antique shop, it was a Scotch tension system. I don't love it, but it does work. I still have problems adjusting it to do what I want.
Post a Comment