Spinning flax with a spindle

For a good while now, I've been interested in spinning flax. Last Tour de Fleece, I finally got around to digging up a little long line flax that I had stashed - and it took me a little longer to finish the yarn. But now I'm done...

Tässä vähän juttua pellavan kehruusta värttinällä, kehruut kesällisiä mutta projektissa kesti.

I started with dressing the distaff according to the pictures in Veera Vallinheimo's book Das Spinnen in Finnland. First I took a flax strick (hobby shop quality, really bad with lots of tow in the middle):

Ohjeita luin Veera Vallinheimon kirjasta Das Spinnen in Finnland. Ensiksi, askarteluun tarkoitettua pellavaa:


Which was shaken out and worst bits stripped off:
Huonolaatuinen, mutta tässä pahimmat roskat poistettuna:


Then I pulled off small bits and spread out the flax in a kind of a "batt", overlapping layers of strick to make it longer:
Vedin irti pikku palasia ja asettelin ne limittäin levyksi:


Then I rolled it into a jelly-roll:
Kiersin levyn rullalle kuontaloksi:


Which got fixed onto a DIY paddle distaff (made out of cardboard and a paintbrush extension stick, with a card-woven band), here at front:
Kuontalon laitoin kiinni maalisivieltimen jatkovarren päässä olevaan taiteltuun kartonkipalaseen, mikä sai toimittaa kehräpuun (kuosalin) virkaa:


And the back (the band was pinned into the cardboard at the top):
Takaapäin:



And then I started spinning from the bottom end of the jelly roll, dipping my fingertips into water every once in a while (note recycled yoghurt cup edge on the side table):
Kehrätessä kostutin sormia vedessä, huom. kierrätetty jugurttipurkki pöydällä:



Then the yarn was done:
Sitten tuli valmista:



A long break ensued. After I'd pondered on different kinds of instructions, and bought soda ash, I dug out an old dyeing kettle and boiled a few litres of water with a few drops of dishwashing detergent and a few teaspoons of soda ash, and plonked the flax skein there for a half an hour, which turned the water a dirty, dirty brown:
Viimeistely tapahtui keittämällä lankaa (huom! värjäykseen jne. pyhitetty kattila!) parissa litrassa vettä, johon oli laitettu pari tippaa tiskiainetta ja pari teelusikallista kidesoodaa, lanka sai olla padassa puolisen tuntia:



After it was rinsed and dried, it'd gotten shinier, paler, and more flexible (even if still crisp):
Huuhtelun ja kuivatuksen jälkeen lanka olikin jo vaalennut, pehmennyt hieman ja saanut kiiltoa:


As a bonus, I'll show a tiny sample skein of cosmetic cotton (see: Spinning cosmetic cotton) and boiled that before the flax - which did absolutely nothing except maybe set the twist:
Lisäksi keitin vähän puuvillaa, mutta sille ei tapahtunut mitään kiinnostavaa, kierre ehkä asettui:


Next, I'll use real flax strick meant for spinning, and possibly my wheel. Flax is fun and it spins up pretty fast.
Seuraavan kerran käytän kehruuseen tarkoitettua pellavaa, ja kokeilen miten se sujuu rukin kanssa. Värttinällä ainakin kehruu oli hauskaa ja kävi aika nopeasti.

Sock knitting

They've been in the making for a long time... but now they're done:

Näissä meni pari vuotta, mutta viimein valmistuivat. Ovat jo jalassa:


Bayerische


Then I started a new pair of socks (that look thin... but they stretch a lot):

Ja sitten piti heti aloittaa uutta:

Tension!

During SOAR, there was an informal Ravelry challenge to do Something. Well, I've been curious about different tensioning systems especially after learning that you can set up a double drive wheel with all 3 main types: Scotch tension (flyer-driven), Irish tension (bobbin-driven) and double drive (natch.)

Amerikkalaiset Ravelry-tutut kävivät kehruutapahtuma SOAR:issa ja kotiin jääneet järjestimme virtuaalihaasteen. Minä päätin tutkia erilaisia rukkien mekanismeja: lyhtyvetoinen (ns. skottilainen), rullavetoinen (ns. irlantilainen) ja kaksoisvetoinen (tai tuplavetoinen tai kaksinyörinen tai kaksoisnyörinen, eli se perinteinen mummon rukin systeemi).

Then, there was a tantalising mention in another Ravelry discussion about Scottish and Hebridean wheels that they used an extra bar above the maidens for attaching the brake band, which wouldn't require drilling holes or screwing hooks into my wheel... (Writing this post, I found a discussion with a link to a video with a wheel set up as she mentioned: In Sheep's clothing, also at 2:28 in this Youtube video: The Road To The Isles)

Sain inspiraation kun toisessa ketjussa mainittiin että skottilaisissa rukeissa pistettiin joskus ylimääräinen keppi korvakoiden väliin, johon sitten saattoi kiinnittää jarrunyörin ruuvailematta ylimääräisiä koukkuja rukkiin. (Postia kirjoittaessa löysin vielä linkit kahteen videoon joissa tällainen rukki esiintyy: In Sheep's clothing, kohdalla 2:28 tässä Youtube-videossa: The Road To The Isles)

And so it was that one evening I rummaged in my craft box, came up with a chopstick and some finer gauge seine twine, and 5-10 minutes later I had this (since there already was a single-loop drive band waiting on the wheel for bobbin winder purposes):

Kotoa löytyi tarvikkeeksi syömäpuikko ja kalalankaa, rukissa olikin jo yksinkertainen nyöri ylimääräisenä odottamassa:


Scotch tension
Lyhtyvetoinen

The band goes around the bobbin groove, and tightness is adjusted by twisting the chopstick so that the twine is rolled tighter or looser around the stick.

Jarrunyöri menee kerran rullan uran ympäri, kireyttä säädetään rullaamalla sitä lisää tai vähemmän puikon ympäri.

It worked and provided both very light and very strong take-up as needed, but the hissing sound of the brake band was noticeably louder than I liked. In addition, the feel of the take-up was more "dry" or non-responsive than DD. After that I've had a chance to test other ST wheels (Majacraft Pioneer, Little Gem and Rose, and Schacht Sidekick and Ladybug) and while the responsiveness isn't the same as a DD, I'm willing to chalk my own wheel's lack to my faults in setting up the tension. A different brake band material and drive band could well have improved it considerably - and my mechanism was, to say the least, primitive.

Tällä sai rukin vetämään lankaa rullalle sekä vähän että voimakkaasti, mutta tuntuma oli kuivakka tuplavetoiseen verrattuna. Osa pitää pistää primitiivisen toteutuksen syyksi, koska muut tällaiset rukit eivät ole olleet yhtä kuivia. Jarrunyöristä lähti myös kovasti ääntä, mutta kalalanka ei ehkä ole paras jarrumateraali ylipäätään.

The following day I re-tied the bands in a different way:
Seuraavana päivänä kokeilin jotain muuta:


Irish tension - front
Rullaveto edestä


Irish tension - side
Rullaveto sivulta

Adjustments also made by turning the chopstick, band goes only over one side of the bobbin. I eventually left out the brake band altogether, because it wasn't necessary - the flyer drag alone provided enough braking for wind-on to happen, and even the slightest touch of the brake band on the flyer provided more than enough extra take-up!

Nyöri menee vain rullan toiselta puolelta. Jätin jarrunyörin lopulta kokonaan pois, sillä näköjään pelkkä rukin siipien ilmanvastus riittää vedon säilyttämiseen, nyörin kanssa rullavetoinen rukki vetää tosiaan voimakkaasti!

Irish tension felt simply better and more responsive than ST, at least with my wheel; there was not such a noticeable difference with the modern ST wheels. It still wasn't as responsive and resilient like the DD, but it does have one possible advantage. In DD the take-up weakens when the bobbin gets really full, which is not so much of a problem when spinning, but is noticeable when plying. So I may well test this tension when the time to ply comes!

Tästä huolimatta pidin rullavetoisesta enemmän kuin rullajarruisesta. Se ei vielä tuplavetoista voittanut, mutta tuplavetoisella on ikävä tapa vetää heikommin jos rulla on kovin täynnä. Kehrätessä en ole huomannut sitä ongelmaksi, mutta kerratessa kylläkin, joten saatan kokeilla rullavetoa uudestaan kun seuraavan kerran kertaan lankaa.

As for DD, I dug out this old photo, showing the two loops of the drive band:

Ja tässä bonuksena vanha kuva rukista perinteinen tuplaveto päällä:


Double drive
Kaksoisvetoinen

It's what I like best so far. No accident here as it's what my wheel was designed for, and it works well for both almost non-existent as well as strong-as-a-draught-horse take-up. And after having tried Schacht Matchless... if I thought my wheel's DD take-up was more responsive than ST, the Matchless in DD is like telepathy. It just works.

Tästä pidän eniten. Vetoa voi säätää olemattomasta vahvaan, ja tuntuma on herkkä ja joustava. Tosin uudenmallista rukkia (Schacht Matchless) kokeiltuani, oma rukkini ei edes ole siitä kaikkein herkimmästä päästä...

Does that all mean I'd spit in the eye of somebody offering me an ST/IT wheel? No! I'd shower them with flowers and ply them with fresh-baked delicacies instead :) But these tensioning systems do feel different to use so it would take a little time to really get comfortable with them.

Ei silti, ottaisin lyhty/rullavetoisen jos sellaista tarjotaan! Mutta eri mekanismeissa on eronsa ja uudelle mekanismille kannattaa antaa tutustumisaikaa.

Random assortment of things done last month

I have been lazy with pictures, but here's proof of life: finished a lace shawl (Pitsigootti) out of teetee Elegant, and a longdraw project with an industrial wool batt from Pirtin Kehräämö.

Uusi kamera on aiheuttanut hitautta kuvien julkaisussa, mutta sarjassamme tehtyä tuli: Pitsigoottihuivi, ja villalankaa pitkällä vedolla Pirtin kehräämön karstalevystä.



And then I asked dad to turn two onion holders into wool combs (my design input and sanding and filing):

Lisäksi, isän varrettamat villakammat sipulinpidikkeistä:



They do work!
Ja toimivathan ne!