The 11th hour

I meant to blog at least 12 times this year... and am one post short. But to finish the year, I'll recap what's been doing the last few months:

Cross stitch!



Kai-Mei socks!



And 100g woollen-spun yarn from Värtsilän Villa!



Plus other stuff, but that was for Christmas presents and is already gone where it's supposed to. What next year? We'll see...

Spinning flax with a spindle

For a good while now, I've been interested in spinning flax. Last Tour de Fleece, I finally got around to digging up a little long line flax that I had stashed - and it took me a little longer to finish the yarn. But now I'm done...

Tässä vähän juttua pellavan kehruusta värttinällä, kehruut kesällisiä mutta projektissa kesti.

I started with dressing the distaff according to the pictures in Veera Vallinheimo's book Das Spinnen in Finnland. First I took a flax strick (hobby shop quality, really bad with lots of tow in the middle):

Ohjeita luin Veera Vallinheimon kirjasta Das Spinnen in Finnland. Ensiksi, askarteluun tarkoitettua pellavaa:


Which was shaken out and worst bits stripped off:
Huonolaatuinen, mutta tässä pahimmat roskat poistettuna:


Then I pulled off small bits and spread out the flax in a kind of a "batt", overlapping layers of strick to make it longer:
Vedin irti pikku palasia ja asettelin ne limittäin levyksi:


Then I rolled it into a jelly-roll:
Kiersin levyn rullalle kuontaloksi:


Which got fixed onto a DIY paddle distaff (made out of cardboard and a paintbrush extension stick, with a card-woven band), here at front:
Kuontalon laitoin kiinni maalisivieltimen jatkovarren päässä olevaan taiteltuun kartonkipalaseen, mikä sai toimittaa kehräpuun (kuosalin) virkaa:


And the back (the band was pinned into the cardboard at the top):
Takaapäin:



And then I started spinning from the bottom end of the jelly roll, dipping my fingertips into water every once in a while (note recycled yoghurt cup edge on the side table):
Kehrätessä kostutin sormia vedessä, huom. kierrätetty jugurttipurkki pöydällä:



Then the yarn was done:
Sitten tuli valmista:



A long break ensued. After I'd pondered on different kinds of instructions, and bought soda ash, I dug out an old dyeing kettle and boiled a few litres of water with a few drops of dishwashing detergent and a few teaspoons of soda ash, and plonked the flax skein there for a half an hour, which turned the water a dirty, dirty brown:
Viimeistely tapahtui keittämällä lankaa (huom! värjäykseen jne. pyhitetty kattila!) parissa litrassa vettä, johon oli laitettu pari tippaa tiskiainetta ja pari teelusikallista kidesoodaa, lanka sai olla padassa puolisen tuntia:



After it was rinsed and dried, it'd gotten shinier, paler, and more flexible (even if still crisp):
Huuhtelun ja kuivatuksen jälkeen lanka olikin jo vaalennut, pehmennyt hieman ja saanut kiiltoa:


As a bonus, I'll show a tiny sample skein of cosmetic cotton (see: Spinning cosmetic cotton) and boiled that before the flax - which did absolutely nothing except maybe set the twist:
Lisäksi keitin vähän puuvillaa, mutta sille ei tapahtunut mitään kiinnostavaa, kierre ehkä asettui:


Next, I'll use real flax strick meant for spinning, and possibly my wheel. Flax is fun and it spins up pretty fast.
Seuraavan kerran käytän kehruuseen tarkoitettua pellavaa, ja kokeilen miten se sujuu rukin kanssa. Värttinällä ainakin kehruu oli hauskaa ja kävi aika nopeasti.

Sock knitting

They've been in the making for a long time... but now they're done:

Näissä meni pari vuotta, mutta viimein valmistuivat. Ovat jo jalassa:


Bayerische


Then I started a new pair of socks (that look thin... but they stretch a lot):

Ja sitten piti heti aloittaa uutta:

Tension!

During SOAR, there was an informal Ravelry challenge to do Something. Well, I've been curious about different tensioning systems especially after learning that you can set up a double drive wheel with all 3 main types: Scotch tension (flyer-driven), Irish tension (bobbin-driven) and double drive (natch.)

Amerikkalaiset Ravelry-tutut kävivät kehruutapahtuma SOAR:issa ja kotiin jääneet järjestimme virtuaalihaasteen. Minä päätin tutkia erilaisia rukkien mekanismeja: lyhtyvetoinen (ns. skottilainen), rullavetoinen (ns. irlantilainen) ja kaksoisvetoinen (tai tuplavetoinen tai kaksinyörinen tai kaksoisnyörinen, eli se perinteinen mummon rukin systeemi).

Then, there was a tantalising mention in another Ravelry discussion about Scottish and Hebridean wheels that they used an extra bar above the maidens for attaching the brake band, which wouldn't require drilling holes or screwing hooks into my wheel... (Writing this post, I found a discussion with a link to a video with a wheel set up as she mentioned: In Sheep's clothing, also at 2:28 in this Youtube video: The Road To The Isles)

Sain inspiraation kun toisessa ketjussa mainittiin että skottilaisissa rukeissa pistettiin joskus ylimääräinen keppi korvakoiden väliin, johon sitten saattoi kiinnittää jarrunyörin ruuvailematta ylimääräisiä koukkuja rukkiin. (Postia kirjoittaessa löysin vielä linkit kahteen videoon joissa tällainen rukki esiintyy: In Sheep's clothing, kohdalla 2:28 tässä Youtube-videossa: The Road To The Isles)

And so it was that one evening I rummaged in my craft box, came up with a chopstick and some finer gauge seine twine, and 5-10 minutes later I had this (since there already was a single-loop drive band waiting on the wheel for bobbin winder purposes):

Kotoa löytyi tarvikkeeksi syömäpuikko ja kalalankaa, rukissa olikin jo yksinkertainen nyöri ylimääräisenä odottamassa:


Scotch tension
Lyhtyvetoinen

The band goes around the bobbin groove, and tightness is adjusted by twisting the chopstick so that the twine is rolled tighter or looser around the stick.

Jarrunyöri menee kerran rullan uran ympäri, kireyttä säädetään rullaamalla sitä lisää tai vähemmän puikon ympäri.

It worked and provided both very light and very strong take-up as needed, but the hissing sound of the brake band was noticeably louder than I liked. In addition, the feel of the take-up was more "dry" or non-responsive than DD. After that I've had a chance to test other ST wheels (Majacraft Pioneer, Little Gem and Rose, and Schacht Sidekick and Ladybug) and while the responsiveness isn't the same as a DD, I'm willing to chalk my own wheel's lack to my faults in setting up the tension. A different brake band material and drive band could well have improved it considerably - and my mechanism was, to say the least, primitive.

Tällä sai rukin vetämään lankaa rullalle sekä vähän että voimakkaasti, mutta tuntuma oli kuivakka tuplavetoiseen verrattuna. Osa pitää pistää primitiivisen toteutuksen syyksi, koska muut tällaiset rukit eivät ole olleet yhtä kuivia. Jarrunyöristä lähti myös kovasti ääntä, mutta kalalanka ei ehkä ole paras jarrumateraali ylipäätään.

The following day I re-tied the bands in a different way:
Seuraavana päivänä kokeilin jotain muuta:


Irish tension - front
Rullaveto edestä


Irish tension - side
Rullaveto sivulta

Adjustments also made by turning the chopstick, band goes only over one side of the bobbin. I eventually left out the brake band altogether, because it wasn't necessary - the flyer drag alone provided enough braking for wind-on to happen, and even the slightest touch of the brake band on the flyer provided more than enough extra take-up!

Nyöri menee vain rullan toiselta puolelta. Jätin jarrunyörin lopulta kokonaan pois, sillä näköjään pelkkä rukin siipien ilmanvastus riittää vedon säilyttämiseen, nyörin kanssa rullavetoinen rukki vetää tosiaan voimakkaasti!

Irish tension felt simply better and more responsive than ST, at least with my wheel; there was not such a noticeable difference with the modern ST wheels. It still wasn't as responsive and resilient like the DD, but it does have one possible advantage. In DD the take-up weakens when the bobbin gets really full, which is not so much of a problem when spinning, but is noticeable when plying. So I may well test this tension when the time to ply comes!

Tästä huolimatta pidin rullavetoisesta enemmän kuin rullajarruisesta. Se ei vielä tuplavetoista voittanut, mutta tuplavetoisella on ikävä tapa vetää heikommin jos rulla on kovin täynnä. Kehrätessä en ole huomannut sitä ongelmaksi, mutta kerratessa kylläkin, joten saatan kokeilla rullavetoa uudestaan kun seuraavan kerran kertaan lankaa.

As for DD, I dug out this old photo, showing the two loops of the drive band:

Ja tässä bonuksena vanha kuva rukista perinteinen tuplaveto päällä:


Double drive
Kaksoisvetoinen

It's what I like best so far. No accident here as it's what my wheel was designed for, and it works well for both almost non-existent as well as strong-as-a-draught-horse take-up. And after having tried Schacht Matchless... if I thought my wheel's DD take-up was more responsive than ST, the Matchless in DD is like telepathy. It just works.

Tästä pidän eniten. Vetoa voi säätää olemattomasta vahvaan, ja tuntuma on herkkä ja joustava. Tosin uudenmallista rukkia (Schacht Matchless) kokeiltuani, oma rukkini ei edes ole siitä kaikkein herkimmästä päästä...

Does that all mean I'd spit in the eye of somebody offering me an ST/IT wheel? No! I'd shower them with flowers and ply them with fresh-baked delicacies instead :) But these tensioning systems do feel different to use so it would take a little time to really get comfortable with them.

Ei silti, ottaisin lyhty/rullavetoisen jos sellaista tarjotaan! Mutta eri mekanismeissa on eronsa ja uudelle mekanismille kannattaa antaa tutustumisaikaa.

Random assortment of things done last month

I have been lazy with pictures, but here's proof of life: finished a lace shawl (Pitsigootti) out of teetee Elegant, and a longdraw project with an industrial wool batt from Pirtin Kehräämö.

Uusi kamera on aiheuttanut hitautta kuvien julkaisussa, mutta sarjassamme tehtyä tuli: Pitsigoottihuivi, ja villalankaa pitkällä vedolla Pirtin kehräämön karstalevystä.



And then I asked dad to turn two onion holders into wool combs (my design input and sanding and filing):

Lisäksi, isän varrettamat villakammat sipulinpidikkeistä:



They do work!
Ja toimivathan ne!

Showing off an old project

This is an old project indeed - it's been a finished object since Midsummer, but I just got the photos organised and thought I'd tell a little about it. I am, if nothing, a leisurely spinner... but the FO was done in about 2 months. Go figure!

Esittelen tässä vanhan projektin, kun löysin kuvia. Kehruussa kesti kauan, mutta valmis shaali valmistui parissa kuukaudessa!

It started out with this merino-silk top from Limegreenjelly at Etsy, in October 2009:
Lokakuussa 2009 oli Limegreenjelly:n merino-silkkitopsia:

From Melodrama-2010-2011

Which I split from the middle into two thinner pieces:
Jonka halkaisin kahtia:

From Melodrama-2010-2011

And spun with my 15g Bosworth top whorl:
Ja kehräsin Bosworthin 15g yläpainoisella värttinällä:

From Melodrama-2010-2011

Then, in August 2010, it came time for the singles to be plied:
Elokuussa 2010 kerrattiin jo:

From Melodrama-2010-2011

But finally, I had finished yarn:
Lankaa!

From Melodrama-2010-2011

Which I used to make a Laminaria shawl, this year in June:
Josta tuli tämän vuoden kesäkuussa Laminaria

From Crafts - Jun 30, 2011

What I did on my summer holiday

Having spent the Midsummer holidays in the peace and quiet of rainy countryside, I've finally dug up the camera and can give the report.
Vietin juhannusta viikon maaseudun rauhassa ja sain jotain valmiiksikin!

Just before leaving to the country, I put together these fancies from a couple of skull beads and jewellery parts I'd had laying around for ages:
Ennen lähtöä pistin kasaan pääkallohelmiä ja korunosia:

From Crafts - Jun 30, 2011

Finished the small size of Laminaria, from my own handspun:
Sain valmiiksi pienemmän Laminarian itsekehrätystä langasta:

From Crafts - Jun 30, 2011

Detail:
Lähikuvaa:

From Crafts - Jun 30, 2011

And the Drops cardi (modded to fit, switched to moss stitch edging):
Ja sitten Dropsin ohjeesta muokattu villatakki:

From Crafts - Jun 30, 2011

Then I finished one of the Bayerische socks and started a new one (had to change from the KnitPicks wooden needles to metal, because was constantly scared of breaking the 2mm:s with the twisted cables):
Sain myös toisen Bayerische-sukista valmiiksi ja aloitin uutta, kirpparilta löydetyillä metallipuikoilla sillä puiset 2mm puikot olivat pelottavan ohuet:

From Crafts - Jun 30, 2011

And finally, started practicing hand quilting stitches with a quilt block I'd made a couple of years ago:
Ja lopuksi, kaivoin esiin vanhan tilkkutyön ja aloin harjoittelemaan tikkaamista käsin:

From Crafts - Jun 30, 2011

Considering that I spent most of my time watching bad reality TV, reading and feeding the horse and myself, not bad!
Suurin osa viikosta kului huonoja telkkariohjelmia katsoessa, lukiessa ja syöttäessä vuoroin itseä ja vuoroin hevosta, mutta ilmeisesti laiskottelin vähemmän kuin luulin!

Stress Test for Yarn, cont'd

In an earlier blog post (Stress test for handspun yarn), I tested how different yarn structures handle stress. This is a continuation of the earlier experiment, because while it's interesting to know how heavy shopping bags you can hang from wool yarn, it's also interesting to see how wool handles abuse under stress.

All photos are clickable for a bigger version with more detail; measurements are in metric.

Test set-up


The equipment

The highly scientific and extremely rigorous test set-up consisted of two S-hooks, a cloth shopping bag, and paperback books plus packets of instant oatmeal (for weights). I tested the yarns by tying a certain length of yarn to the hooks, and then hanging the hook on one end to the bar for hanging coats in the hallway, and suspending the bag from the hook tied to the other end. Then I increased the load by adding books/oatmeal (or applied abrasion) until the yarn broke.


String heddles for abrasion test, singles of yarn used in testing

Some notes about the yarn used for the tests:

Fibre: 100% merino wool, commercial top
Tool: Spun with a wheel, plied with a Bosworth mini spindle
Drafting method: short draw across the top
Twist direction: Z-spun singles, all yarns S-plied
Type: worsted
Notes: The twist angle is not completely consistent, since I scavenged extra singles and remnants of a 3-ply sock yarn, and for some samples had to unply and re-ply to get enough material. This may have skewed the results for some experiments.

I first tested how much weight would be needed to break one singles of the yarn. This turned out to be ca. 640 g (22.5 oz). After determining that, I tensioned the length of yarn to be tested with a bag full of books and oatmeal packets weighing the aforementioned ca. 640 g (22.5 oz) and repeatedly pulled a cotton string tied in the shape of a heddle over a 10-20 cm section (4-9 in), at the same time pulling the yarn about 5-10 cm (2 in) to one side from the straight line, and counted how many times I could move the heddle into one direction (up or down) before the yarn broke.

Side note: wool, especially worsted-spun wool, is stronger than you'd think. It ate through my string heddles (as you can see), and I had to repair them several times. And this is rug warp for rag rugs - the same stuff that carves deep grooves in the wood beams of the loom.

Yarn breaking in numbers and pictures

Intact yarns

Baseline:
Singles - intact
Breaking from weight alone: 642 g (not pictured)




2-ply - intact
Breaking from weight alone: 1472 g




Chain ply (1) - intact
Breaking from weight alone: 3016 g




3-ply (1) - intact
Breaking from weight alone: 2306 g




Chain ply (1) - intact
Abrasion at the knot: 219 passes (2nd try: 263 passes; not pictured)




3-ply (1) - intact
Abrasion: 464 passes (1st try: 76 passes; yarn not comparable with significantly softer twist; not pictured)


One strand cut



3-ply - 1 strand cut
Abrasion: 69 passes




Chain ply - 1 strand belonging to the “straight line” in the knot cut at a distance of ca. 3 cm from the knot
Abrasion at the knot: 56 passes




Chain ply - 1 strand belonging to a loop in the knot cut at a distance of 7 cm from the knot
Abrasion at the knot: 3 passes


Thoughts

Chain ply and 3-ply are structurally different, but in many situations they are just as strong. However, while parts of 3-ply and chain ply are identical, the knot in chain ply has interesting behaviour. When any of the strands forming the two locked loops in the knot is broken close enough to the knot that friction can’t stop the loop from slipping open, the end result is only one intact singles at that particular point, so the yarn behaves as a singles yarn. But if the “straight line” strand is broken, the locked loop is intact and behaves comparably to a 2-ply (a 3-ply with one strand cut becomes a 2-ply at that spot).

Sounds scary? Well, even in weaving, where the real life (i.e. yarn under tension and abrasion from heddles) more closely follows my experiment, you may not run into any problems. After all, with the yarns I hadn't deliberately and maliciously sabotaged, it took literally hundreds of passes before the yarn broke, causing it to become fuzzy and visibly worn long before it broke. Also, I found that with wool, twist energy and the friction between the plies kept the yarn hanging together for a good long time even when a strand broke. Fibre and spinning can also make a difference - if you look at the results in the earlier blog post, the thinner woollen-spun yarn was significantly weaker. Someday, I may repeat this experiment with silk, to see what happens if you use a slipperier fibre...

So, what does that mean for practical purposes? Nothing much. In normal wear, I'd have no qualms making socks out of chain ply, let alone a whole sweater that faces much less abuse. Even if a weak spot snagged at a nail and the yarn broke, well, who's to say that the same thing wouldn't happen to a 3-ply?

But there can be some circumstances where the properties of chain ply vs. 3-ply can make a difference. As my sample size was small, the results changed significantly with the type of yarn used, and special circumstances are, well, special (such as weaving a thin silk scarf with a backstrap loom, or knitting a tablecloth-sized wedding ring shawl from whisper-thin frog hair you're planning to stretch and block aggressively) - if you're worried, it's best if you do a sample of your own first.

Lautanauhaa

Tässä se nyt sitten on:



Toinen harjoitusnauha Maikki Kariston kirjasta

Sain tämän valmiiksi jo perjantaina ja otin heti tuoreeltaan kuvat, olen sen jälkeen kyllä päätellyt langanpäät ja siistinyt tupsut. Lanka on pehmeää virkkauspuuvillaa, Punaisen Ristin kirpparilöytö joten merkkiä tai mallia en tiedä. Muuten hyvä, mutta nyppyyntyi lautojen kulutuksessa vähän.

Nauhalle ei ole mitään erityistä käyttöä, mutta kirjan kaikki eri vaihtoehdot kokeillessa oppi kyllä aika hyvin ymmärtämään miten laudoilla kutominen toimii! Nauhan eri puolille syntyy erinäköinen kuvio, joistain on vaikea päättää kumpi on se nurja ja kumpi oikea puoli. Kutominen oli myös todella nopeaa poimintakuvioisiin nauhoihin verrattuna, tosin huomasi taas että viiteen (tai kolmeen) laskeminen on yllättävän vaikeaa...

My first long card woven band, samples of different variations of a basic pattern. And some mistakes. Very fast compared to weaving pick-up patterns!

Kudontaa ja postin tuomaa

Ensiksi, vähän silmäkarkkia:



Vasemmalta: kaksi perulaista värttinää, ensimmäinen Independencian kaupungista Cochabamban maakunnasta, toinen from Cuscosta, ja sitten tuettu värttinä puuvillan kehruuseen Guatemalasta (Chichicastenango), viimeiseksi bolivialainen wichuña (laaman luusta tehty kankaankudontaväline, jolla painetaan kude paikoilleen).

Sain nämä vaihdossa Lavernelta, joka kutoo kaikkea todella kaunista yksinkertaisilla vartalokangaspuilla - hänen Backstrap Weaving -blogissaan näkee lisää. Kuten huomaatte, en millään malttanut olla kokeilematta värttinöitä - kahdella ensimmäisellä testasin vähän villaa ja viimeisellä puuvillaa.

Ruskealla värttinällä (ensimmäinen vasemmalta) on tarina: viime syksynä Perussa järjestetyssä kutojien ja kehrääjien konferenssissa pidettiin pikakehruukilpailu, ja Lavernen kämppis Maxima sai tällä värttinällä jaetun ykköstilan, tuloksella 6 metriä kahdessa minuutissa. Siinä olisi vähän tavoitetta seuraavaksi 30 vuodeksi...



Lautanauha

Edellisen kirjoituksen loimesta on tullut sitten tällaista harjoitusnauhaa Maikki Kariston kirjasta Lautanauhoja. Välissä on melkoista sotkuakin, mutta en ole pahemmin virheitä purkanut, koska tarkoituksena oli nimen omaan kokeilla kaikkea mahdollista! Lointa ei ole enää paljoa jäljellä, saa nähdä ehdinkö kutoa enää siihen kapenevan pään.



"Doubleweave" - kaksipuolista sidosta

Ylempänä mainitsin, että Lavernella on kudontablogi. Tämä on sitten hänen ohjeidensa mukaan kudottua kaksipuolista sidosta (one weft doubleweave), jolle en ole vielä ehtinyt etsiä "virallista" suomalaista nimeä. Hauskaa mutta hidasta, sillä jokainen loimilanka täytyy poimia viriöön erikseen sekä kuvion että taustan kohdalla - vähän niin kuin ristipistotyötä siis...

Vuoden alkua?

Tässä vähän maistiaisia viime vuodelta:



Ja jotain tänä vuonna aloitettua, joka on ehtinyt kyllä tästä vaiheesta jo aika paljon pitemmälle...



edit: Ja innoituksena kaikkeen tähän puun, pahvin ja langan kanssa näpertämiseen on ollut joululahjaksi toivottu ja saatu Maikki Kariston Lautanauhoja...